Ole, legendaarinen jalkapallomaalivahti. Kuuluisa siitä että hän liimasi aina kaikki pallot, ei koskaan sylkenyt palloja eteensä. Kaikki tunsivat hänen maineensa. Nyttemmin jo veteraanipelaajana Ole oli taas kerran tulossa seuran treeneistä. Kävellessään muun joukkueen kanssa esikaupunkialueen läpi he huomasivat erään hyvin korkean rakennuksen edessä suuren joukon ihmisiä. Ja tottakai ihmettelivät mitä siellä oikein tapahtuu. Palokunta oli paikalla ja naruja oli vedelty ympäriinsä. Seinän vieressä oli joukko palomiehiä pelastuspurjeen kanssa pelastamassa ikkunoista hyppääviä ihmisiä. Ja Olen tullessa paikalle talo oli tietenkin sortumaisillaan, ylimmässä kerroksessa nuori äiti pienen lapsensa kanssa. Äiti ei uskalla pudottaa lasta yksinään pelastuspurjeelle, ei myöskään uskalla hypätä lapsen kanssa. Ja samassa kun Ole saapuu paikalle ihmiset narun ympärillä tunnistavat hänet. Ihmiset alkavat huutaa äidille: "Pudota lapsi, pudota lapsi, Ole on paikalla, Ole ottaa kopin. Ole liimaa, Ole liimaa." Ja äiti yläkerrassa tietää myöskin Olen maineen. Varmanäppinen mies. Ei pudottele, ottaa aina kopin.
Ole harppaa köyden yli, asettuu seinän viereen. Äiti tietää Olen maineen ja alkaa ojennella lasta ikkunasta. Ole ottaa tukevampaa jalansijaa maaperästä, hieroo jalkojaan hyvän jalansijan saadakseen ja kuivaa käsiään reisiinsä. Äiti ojentaa lasta ulos ikkunasta ja Ole on valmiina ottamaan kopin. Ole kuivaa vielä käsiään. Äiti on valmis, hän luottaa Oleen. Viimeinen katse ja lapsi lähtee putoamaan kohti Olea. Ole seuraa katsellaan tarkasti lapsen liikettä ja NAPS. Lapsi on Olen käsissä. Varmisti kiinni. Turvassa. Ihmiset henkäisväet helpotuksesta, lapsi on pelastunut. Alkaa hurja taputus ja huuto.
"Ole Ole OLe OLe OLE OLE"
Ja mitä tekee Ole?
Pompottaa kolme kertaa ja potkaisee!