Olipa kerran poromies Jouni, hän asui yksin kaukana Kittilän kairassa. Talvi kului hitaasti ja kevään odotusta lyhentääkseen päätti Jouni tilata postimyynnistä itselleen seuraksi pumpattavan Barbaran. No saapuipa postipaketti eräänä päivänä Kittilän postiin, lahti postimies Aslak sitä kelkalla Jounille viemään.
Matka oli pitkä ja Aslak pysäytti moottorikelkan erään suon reunaan lämpimään alkukevään auringonpaisteeseen vetääkseen pers'tupakit.
Siinä tupakoidessaan hän tuijotti Jounille menevää postipakettia, paketin yksi nurkka oli hieman hierautunut rikki ja sieltä kurkisti houkuttelevasti vaaleanpunaista muovia. Postimiehen uteliaisuus kasvoi kasvamistaan, kunnes päätti hän avata repeämää sen verran, että saisi selville paketin sisällön. Paketista pullahti esille muovikasa, jonka postimies oitis tunnisti pumpattavaksi Barbaraksi.
Ei ollut moista postimies aikaisemmin nähnyt, päätti puhaltaa saman tien Barbaran täyteen. Ja puhalsi myös. Ilmaa pullallaan Barbara oli jo paljon houkuttelevamman näköinen, päättipä postimies saman tien kokeilla, miltä Barbaran kanssa peuhaaminen maistuu. Koeajon jälkeen ravisteli enimmät käytön jäljet pois, pakkasi Barbaran pakettiinsa ja lahti kaasuttelemaan Lynxillä kohden Jounin asumusta. Jouni oli pakettiaan jo pihalla vastassa, postimies valitteli paketin huonoa kuntoa mutta Jouni ei asiaa sen kummemmin kummastellut.
Menipä pari viikkoa ja Jouni käveli postimiestä Kittilän kirkolla vastaan. Postimies kysäisi muina miehinä, että mitäpä Jouni olipostimyynnistä tilannut. Jouni suoraan pohjoisen tapaan kertoi, että pumpattavan-Barbaranhan hän oli tilannut. Postimies kiinnostuneena kysäisi, miltäs moisen seuralaisen kanssa lemmiskely tuntuu. Tähän Jouni vastasi: "Jo vain se aidolta tunthuu, mie sain siltä jo tippurinki"