Jokes » Lajittelemattomat

Basistit, käsi ylös

Eläintarhan gorillanaaras oli ollut jo pitkään kiukkuinen. Hoitajat arvelivat että kyse oli silkasta munan puutteesta eli että naaras tarvitsisi vain kunnon panoa.

Mutta mistä apu? Lähimmät gorillaurokset olivat Göteborgissa asti. Silloin joku hoitajattarista esitti, että kysytään erästä hänen tuntemaansa suurimunaista basistia hoitamaan hommaa. Hänen tietääkseen basistia vaivasi sitäpaitsi krooninen rahapula, mikä tekisi houkuttelusta helpompaa.

Eläintarhan johto katsoi, että jos gorilla tulee 100:lla eurolla vähänkin helpommin käsiteltäväksi, niin keino oli kokeilemisen arvoinen. Basistille soitettiin ja häntä pyydettiin tulemaan eläintarhaan. Gorillahäkin luona hänelle tehtiin selvä tarjous: 100 euroa oikein kunnon panosta.

Basisti katseli gorillaa pitkään. Sanoi lopulta suostuvansa. Kolme ehtoa hänellä kuitenkin oli:

  1. Katselijoita ei saanut olla
  2. Hän saisi käyttää kortonkia
  3. Hän voisi maksaa kahdessa erässä

Hallitse työsi

Pappi ajoi autoa ja huomasi nunnan tienvarressa. Hän pysähtyi ja tarjosi nunnalle kyytiä. Nunna suostui ja astui sisään. Nunna risti jalkansa, pakottaen kaavun aukeamaan siten, että hänen kauniit säärensä paljastuivat.

Pappi vilkaisi ja ajoi melkein kolarin. Saatuaan auton hallintaansa pappi laittoi kätensä vaivihkaa nunnan reidelle. Nunna katsoi häntä ja sanoi välittömäsi: "Isä, muistathan Psalmin 129?"

Pappi punastui, pyyteli nöyrästi anteeksi ja pakotti itsensä ottamaan käden pois reideltä. Hän ei kuitenkaan kyennyt siirtämään katsettaan kauniista sääristä. Vaihtaessaan vaihteita, hän antoi kätensä liukua nunnan reidelle uudelleen. Nunna toisti: "Isä, muista Psalmi 129". Jälleen pappi pyyteli anteeksi: "Anteeksi sisko, mutta liha on heikko".

Saavuttuaan luostariin, nunna astui ulos, katsoi pappia merkitsevästi ja poistui. Kun pappi sitten saapui kirkolle, hän kiirehti hakemaan raamattua ja katsoi Psalmin 129. Siinä luki: "Kulje eteenpäin ja etsi, ylempää, löydät autuuden."

Tarinan opetus: Hallitse aina työsi hyvin tai voit menettää suuren mahdollisuuden.

Menetetty tyttöystävä

Mies kyselee kuluttaja-asiamieheltä miten saada hyvitystä Sokokselta menetetystä tyttöystävästä:

Halusin taannoin ostaa syntymäpäivälahjan tyttöystävälleni. Koska kyseinen mimmi on tunnetusti herkästi kiivastuvaa sorttia ja lahjojen suhteen kranttu, päätin yrittää kerrankin olla tahdikas ja käyttää harkintaa. Mietittyäni asiaa päätin ostaa vaaleat hansikkaat; romanttinen muttei liian henkilökohtainen lahja. Tyttöystäväni Helsingissä asuva pikkusisko lupautui lähtemään Sokokselle valitsemaan naisten käsineitä. Sisko osti samalla itselleen pikkupöksyt.

Kassalla myyjä ilmeisesti sekoitti ostokset; pikkuhousut joutuivat tyttöystävni pakettiin ja hansikkaat lähtivät siskon mukaan. Erhe jäi silloin kuitenkin huomaamatta ja lähetin syntypäivälahjan tyttöystävälleni Turkuun ja korttiin kirjoitin:

Valitsin nämä, koska olen huomannut, ettei sinulla kovin usein ole niitä kun menemme ulos iltaisin. Muistan myös, että kun kerran pitelin vanhojasi, jotta olisit voinut maksaa taksikuskille, ne näyttivät jo aavistuksen verran kuluneilta. Olisin ostanut pitkät vetoketjulliset, mutta siskosi pitää lyhyitä, helpommin riisuttavia, ja hän suositteli niitä ja näytti miten helppo ne on riisua kun on kiire.

Nämä ovat kyllä aika aran väriset, mutta myyjätär näytti minulle omansa, joita hän oli pitänyt jo kolme viikkoa, eivätkä ne olleet kovin pahasti likaantuneet. Hän sovitti vielä tätä sinun lahjaasi ja näytti oikein fiksulta. Myyjätär kuitenkin varoitti, että kun työnnät sormesi niihin, ei saa käyttää voiteita, koska rasva saattaa tulla ikävästi pinnan läpi. Varo myöskin hankaamasta niitä mitään kovaa vastaan, koska ne ovat aika ohuet ja saattavat mennä kovasta hankauksesta puhki.

Kunpa voisin olla paikalla sovittamassa niitä sinulle ensikertaa, koska niin monet kädet saavat koskea niitä, ennen kuin tapaamme seuraavan kerran. Kun riisut ne, muista puhaltaa niihin kevyesti, sillä ne ovat varmastikin kosteat pitämisen jälkeen. Myyjätär sanoi, että ne saattavat alussa tuntua vähän tiukoilta, mutta koon pitäisi kyllä olla oikea. Jos et kuitenkaan voi odottaa, että ne venyvät, voit pyytää vaikka isääsi tai veljeäsi työntämään kätensä varovasti niihin. Toivottavasti panet ne minua varten perjantai-illaksi.

Hellästi Sinua ajatellen

PS. Viimeisintä muotia on pitää niitä hieman alaskäännettyinä, niin että vähän karvaa näkyy sisältä.

Puutarhamessujen antia

Kaunis nuori nainen piti puutarhanhoidosta ja erityisesti tomaattien kasvattamisesta. Ongelmana oli kuitenkin, että hän ei saanut tomaattejaan kasvatettua punaisiksi. Eräänä päivänä hän näki päiväkävelyllään naapurin, jonka puutarhassa oli puskakaupalla suuria, punaisia tomaatteja. Nainen kysyi mieheltä:

"Miten saat kasvatettua tomaateistasi noin punaisia?"

Herrasmies vastasi: "No, kahdesti päivässä seison tomaattipuskieni edessä kylpytakki auki ja ilman alusvaatteita. Tomaatit punastuvat hetkessä."

Nainen oli niin vakuuttunut miehen neuvoista, etta päätti kokeilla itse samaa keinoa omassa puutarhassaan. Kahdesti päivässä kahden viikon ajan hän paljasti itsensä puutarhalleen ja toivoi parasta.

Eräänä päivänä sama herrasmies kulki naisen puutarhan ohi ja kysyi naiselta: "Miten kävi? Muuttuivatko tomaattisi punaisiksi?"

"Ei", nainen vastasi, "mutta kurkuistani on tullut valtavia."

Hyvä Hjallis!

Hjallis oli Nordenskjöldinkadun hornankattilassa hakemassa neuvoja Keklulta menestyvän joukkueen rakentamiseksi. Kekäläinen sanoi: "kasaan joukkueeni fiksuista kavereista, joilla hoksottimet pelaa, ja pystyvät tekemään itsenäisiä päätöksiä." Hjallis siihen että: " kuules jarmo, minä kyllä hoidan ajattelemisen meidän joukkueessa, vai fiksuja kavereita, ja pah!" Keklu näki Brian Rafalskin käytävällä, pyysi tämän luokseen ja sanoi: Kuules Hjallis, nyt sä oikein bonjaa. Katsos tätä: Brian, who is your uncle's nephew?", johon rafalski että: "well its me of course!" Hjallis tuumasi nyt vihdoin ymmärtävänsä, ja lähti maleksimaan Ufoonsa päin matkalla tapaillen:" fiksuja pelaajia, fiksuja pelaajia..." Pasilan Ufoon saavuttuaan, hän etsi välittömästi käsiinsä harjoituksia vetävän Hannes Kapasen, jolta kysyi oitis: " Kuules Hannu, kuka on sun setäsi veljenpoika?" Hannes katsoi Hjallista ja tuumasi tämän ilmeestä, että nyt ei sovi vastata mitään tyhmää, koska muuten mononpohja vilahtaa, joten tyytyi sanomaan: "En sano mitään muuten kuin lakimieheni läsnäollessa." Hjallis jatkoi murtuneena matkaansa, ja törmäsi Wade Immoseen, jolta kysyi tuon saman kysymyksen. Wade muisti samalla jättäneensä auton avaimet pukukoppiin, ja sanoi Hjallikselle palaavansa asiaan haettuaan avaimensa. Wade kiiruhti pukukoppiin, ja löysi sieltä patrick Juhlinin, jolle huikkasi saman tien: "Patrick, du som är klokast i laget, kan du berätta mig vem är din farbrors brorsson?" johon Juhlin kuin apteekin hyllyltä että: "Förstås, det är jag själv!" Wade kiiruhti kertomaan Hjallikselle, että hänen setänsä veljenpoika on Patrick Juhlin, johon Hjallis, Wadea pillistä roikottaen: " Etkö sä saatanan idiootti edes tän vertaa tajua! Jos joku kysyy sulta että kuka on sun setäs veljenpoika, niin et sä vastaa että Patrick Juhlin, vaan Brian Rafalski!"

Onnellisia miehiä

Erään kaupungin ruumishuoneelle tuotiin eräänä kauniina kesäpäivänä suurin piirtein samaan aikaan kolmen nuoren miehen ruumiit. Melkoinen uhteensattuma jo sekin, mutta vielä kummallisemmalta tuntui, että jokaisen vainajan kasvoija valaisi leveä, lähes autuaallinen hymy. Koska tilanne oli hieman epätavallinen, henkilökunta kutsui poliisin paikalle. Poliisi tutki kuolemantapaukset yksi kerrallaan. Kuinka ollakaan, jokaiselle kuolemalle ja hymylle - löytyi luonnollinen selitys.

Ensimmäinen mies oli saanut sydänkohtauksen lottoarvontaa katsoessaan. Kun seitsemäskin oikea numero tipahti myllystä, hymy levisi miehen kasvoille, mutta sydän ei kestänyt. Toinen kuollut mies paljastui kaupungin kovimmaksi naistenmieheksi. Vaikka mies oli kovan harjoituksen karaisema, kyseisenä päivänä kuudes daami saman aamupäivän aikana oli liikaa. Mutta hänkin kuoli onnellisena. Kolmannen miehen kuoleman aiheutti salama. Vaikka päivä oli kirkas, taivas lähes pilvetön, yhtäkkiä salama iski miehen kuoliaaksi. Mutta miki mies hymyili? Poliisi selvitti miehen olevan kansanedustaja, joka oli luullut salamaniskua kameran salamalaitteiden välähdykseksi.

Tsekkiläinen kirous

Jo neljättä päivää, mies hortoili eksyksissä, janoissaan ja nälissään jossain Pohjois-Moravian vuoristossa. Lähimailla ei näkynyt muuta kuin metsää ja vuoria. Yökin oli taas painamassa päälle. Äkkiä hän huomasi kaukana vuoren rinteellä suuren puisen rakennuksen ja lähti kulkemaan sitä kohti. Saavuttuaan huvilan ovelle, mies koputti sitä. Oven tuli avaamaan vanha ja kamalan ruma Tsekkiläinen mies. Kulkija pyysi vanhukselta ruokaa ja leposijaa. Vanhus lupasi yösijan, mutta samalla varoitti kulkijaa kajoamasta hänen tyttäreensä, taikka miestä kohtaisi karmea kolmiosainen Tsekkiläinen kirous. Mies ajatteli, ettei noin vanhalla ja rumalla miehellä voi olla kaunista ja nuorta tytärtä, joten helppohan hänen oli luvata olla koskematta vanhuksen tyttäreen. Vanhus kuitenkin vielä varoitti miestä. Illalla, kun he istuivat illallispöydässä, mies ei ollut uskoa silmiään. Kaikista ennakkoarveluista huolimatta, vanhuksen tytär olikin uskomattoman kaunis. Vaikka mies oli väsyksissä vaelluksesta, ei hän saanut koko iltana silmiään irti tyttärestä. Kun tuli nukkumaanmenon aika, mies seurasi tyttöä neljänteen kerrokseen ja pääsi kuin pääsikin tytön huoneeseen... Aamulla, ihanan yön jälkeen mies heräsi hieman ahdistavaan tunteeseen. Hän raotti silmiään ja huomasi suuren kiven rintakehänsä päällä. Kivessä olilappu jossa luki, "Tsekkiläinen kirous, ensimmäinen osa: Kivi rinnan päällä". Mies muisti vanhuksen varoitukset, mutta ajatteli, ettei se nyt niin paha kirous olekaan. Kivi rinnan päällä, eikä edes niin iso, etteikö hän jaksa nostaa sitä pois. Mies nosti kiven syliinsä ja käveli ikkunaan. Hetken emmittyään hän paiskasi kiven ulos ikkunasta. Samalla hän huomasi lapun vastapäisessä puussa. Lapussa luki, "Tsekkiläinen kirous, toinen osa: Kivi sidottu lyhyellä narullavasempaan kivekseen". Sekunnin murto-osan emmittyään mies hyppäsi kiven perään. Välittömästi hän huomasi lapun seinällä, jossa luki, "Tsekkiläinen kirous, kolmas osa: Oikea kives sidottu sängyn jalkaan".

Ole Liimanäppi

Ole, legendaarinen jalkapallomaalivahti. Kuuluisa siitä että hän liimasi aina kaikki pallot, ei koskaan sylkenyt palloja eteensä. Kaikki tunsivat hänen maineensa. Nyttemmin jo veteraanipelaajana Ole oli taas kerran tulossa seuran treeneistä. Kävellessään muun joukkueen kanssa esikaupunkialueen läpi he huomasivat erään hyvin korkean rakennuksen edessä suuren joukon ihmisiä. Ja tottakai ihmettelivät mitä siellä oikein tapahtuu. Palokunta oli paikalla ja naruja oli vedelty ympäriinsä. Seinän vieressä oli joukko palomiehiä pelastuspurjeen kanssa pelastamassa ikkunoista hyppääviä ihmisiä. Ja Olen tullessa paikalle talo oli tietenkin sortumaisillaan, ylimmässä kerroksessa nuori äiti pienen lapsensa kanssa. Äiti ei uskalla pudottaa lasta yksinään pelastuspurjeelle, ei myöskään uskalla hypätä lapsen kanssa. Ja samassa kun Ole saapuu paikalle ihmiset narun ympärillä tunnistavat hänet. Ihmiset alkavat huutaa äidille: "Pudota lapsi, pudota lapsi, Ole on paikalla, Ole ottaa kopin. Ole liimaa, Ole liimaa." Ja äiti yläkerrassa tietää myöskin Olen maineen. Varmanäppinen mies. Ei pudottele, ottaa aina kopin.

Ole harppaa köyden yli, asettuu seinän viereen. Äiti tietää Olen maineen ja alkaa ojennella lasta ikkunasta. Ole ottaa tukevampaa jalansijaa maaperästä, hieroo jalkojaan hyvän jalansijan saadakseen ja kuivaa käsiään reisiinsä. Äiti ojentaa lasta ulos ikkunasta ja Ole on valmiina ottamaan kopin. Ole kuivaa vielä käsiään. Äiti on valmis, hän luottaa Oleen. Viimeinen katse ja lapsi lähtee putoamaan kohti Olea. Ole seuraa katsellaan tarkasti lapsen liikettä ja NAPS. Lapsi on Olen käsissä. Varmisti kiinni. Turvassa. Ihmiset henkäisväet helpotuksesta, lapsi on pelastunut. Alkaa hurja taputus ja huuto.

"Ole Ole OLe OLe OLE OLE"

Ja mitä tekee Ole?

Pompottaa kolme kertaa ja potkaisee!

Sotajuttu

Pentagonissa havaittiin, että armeijalla on liikaa kenraaleita, ja siksipä jokaiselle vapaaehtoisesti eläkkeelle jäävälle tarjottiin erillistä bonusta.

Bonuksen määrä saatiin siten, että kenraali sai nimetä kaksi pistettä ruumiistaan, ja näiden välimatka mitattiin, jokaisesta tuumasta maksettaisiin 10000 dollaria.

Ensimmäisenä mitattavaksi astui ilmavoimien kenraali, hän kehoitti mittaamaan etäisyyden päälaestaan varpaiden kärkeen. Mittaustulos oli 72 tuumaa, eli kenraali käveli ulos 720000 dollarin sekki taskussaan.

Seuraavana oli maavoimien kenraalin vuoro, hän pyysi mittaamaan välimatkan ylösnostetun käden sormien ja varpaiden välillä, 96 tuumaa saatiin tulokseksi, kenraali tienasi täten 960000 dollaria.

Kolmantena mittaukseen tuli vanha, kaiken kokenut, merijalkaväen kenraali. Kun häneltä kysyttiin mittauspisteitä, hän sanoi: "Peniksen kärjestä kiveksiini". Mittamies ehdotti, josko kenraali harkitsisi uudelleen, ja kertoi suurista sekeistä, jotka edelliset kenraalit olivat kuitanneet. Kenraali ei muuttanut mieltään, jolloin mittamies totesi, että lienee parempi antaa lääkintäupseerin suorittaa mittaus.Lääkintäupseeri saapui paikalle, ja pyysi kenraalia laskemaan housunsa, minkä hän tekikin. Lääkintäupseeri asetti mittanauhan kenraalin peniksen päähän, ja alkoi mitata. "Hyvä jumala" hän sanoi, "missä ovat kiveksenne?"

Kenraali vastasi: "Vietnamissa".

Peli

Venäläinen luutnantti seisoo joukko-osastonsa kanssa korkean jyrkänteen reunalla. Luutnantti katsoo ensin alas ja osoittaa erästä sotamiestä.
- Te siinä. Tulkaa tänne jyrkänteen reunalle, ojentakaa oikea käsi sivulle ja hypätkää alas.

Luutnantti seuraa sotilaan putoamista ja komentaa seraavalle.
- Te siinä. Tulkaa tänne reunalle, ojentakaa vasen jalka sekä vasen käsi eteen ja hypätkää alas.

Ja taas luutnantti seuraa tarkasti tilannetta, miettii hetken ja komentaa seuraavalle.
- Te siinä. Tulkaa tänne reunalle makaamaan, nostakaa oikea jalka ylös ja kierähtäkää alas.

Tätä jatkuu siihe asti kunnes kenraali rientää paikalle kiukusta puhisten.
- Luutnantti Vasiljev. Kuinka monta kertaa teille pitää sanoa ettei työajalla saa pelata Tetristä.

Matti ja Maija

Matti oli syvästi rakastunut Maijaan, ja päätti kosia tätä. Maija tietysti suostui, mutta katsoi asiakseen tunnustaa matille, että hänellä oli ollut lapsena paha sairaus, jonka takia hänen rintansa olivat jääneet 12 vuotiaan tasolle. Matti kuitenkin totesi, ettei se haittaisi, olihan hän niiiin rakastunut Maijaan. Samalla Matti kuitenkin päätti, että on hyvä hetki tunnustaa, että hänelläkin on ongelma... Nimittäin hänen peniksensä on sylivauvan kokoa. Maijakin kuitenkin totesi, että eiköhän siitäkin selvitä rakkauden voimalla. No, Matti ja Maija menivät naimisiin ja hääyö odotti. He aloittivat toistensa hyväilemisen, ja kun Maija laski kätensä Matin sepalukselle, hän säikähti, kirkaisi hirmuisesti ja hypähti pois sängyltä. "sinun peniksesihän piti olla sylivauvan kokoa...", johon Matti vastasi "niinhän se onkin, 4,5 kg ja 50 cm"!

Metsänpeikko

Olipa kerran metsästäjä, joka halusi lähteä testaamaan uutta haulikkoaan läheiseen takametsään. Hän pakkasi muutaman paksin hauleja selkäreppuunsa, heitti haulikon olalleen ja innokkaana suunnisti suurten kuusten katveeseen.

Aikansa taivallettuaan ja kuullosteltuaan metsän ääniä, hän saapui suurehkolle metsäaukealle. Aukea oli muuten kellertävän heinän peitossa ja aivan puuton lukuunottamatta keloa männyntynkää, joka seisoi sen keskellä. Metsästäjä tarkasteli keloa matkan päästä ja huomasi sen kylkien olevan täynnä luodinreikiä. "Kuka ihme nyt pelkkää keloa ampuisi?" Metsämies mietti ja meni katsomaan puuta lähempää.

Hän havaitsi kelon kyljessä suurehkon reiän ja uteliaisuuttaan työnsi siitä päänsä sisään. Samassa metsänpeikko tarttui metsästäjää korvista. "Ota suihin!" Peikko vaati pitäen samalla metsämiestä tiukasti korvista kiinni. "En ota." Metsästäjä vastasi. "Ota kerran suihin, niin päästän korvistas irti ja saat mennä." Peikko ehdotti. Metsämies tunsi olevansa ansassa ja tovin mietittyään päätti ottaa peikon kalun suuhunsa, jotta pääsisi pinteestä.

Peikko alkoi vetkuttaa lantiotaan ripeään tahtiin ja samalla kiimoissaan hoki; "Taijat tykätä tästä?! Taijat tykätä tästä?!" Aikansa vetkutettuaan peikko ärjäisi kovaan ääneen ja päästi mahtavan lastin spermaa metsämiehen suuhun. Lauettuaan peikko lupauksensa mukaisesti päästi metsästäjän korvista irti. Metsämies kimposi vapauduttuaan irti kelon reiästä ja räki limaiset mällit suustaan pihalle. "Ja nyt sää metsänpeikko kuolet!" Mies huusi raivoissaan ja tarttui haulikkoonsa ampuen molemmat piiput keloa kohti. Se ei vielä riittänyt, vaan latasi uudemman ja uudemman kerran niin kauan kunnes kaikki panokset olivat loppuneet.

Kelo oli entistäkin reikäisempi ja metsän täytti hiljaisuus. "Kuolikohan se?" Metsämies tuumaili itsekseen ja koska halusi varmistua asiasta meni katsomaan keloa lähempää. Varovasti metsästäjä työnsi päänsä samaisesta reiästä sisään ja samassa Metsänpeikko tarttui häntä korvista sanoen: "Nonni, mähän sanoin että taijat tykätä tästä!"

Kirjallisuusklassikoita: TUNTEMATON SANEERAAJA

Antti Rokka meni konsernijohtajan luokse ja sanoi:
- Kuule, konsernijohtaja. Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä? Täs siul on sellane.

Vakavasta taantumatilanteesta huolimatta pyrkivät konsernijohtajaa hymyilyttämään nuo itsetietoiset sanat, mutta hän tunsi kyllä Rokan maineen ja tiesi, että ne olivat totta.

- It-firmat on pahimmat. Ottakaa muutamia lakimiehiä ja menkää saneeraamaan aluekonttorit.
- Käypä se hyväst. Tule sie kirjanpitäjä miun kansai! Anna miul se tilikirja!
- Eiköhän olisi syytä ottaa toinen kaveri? sanoi konsernijohtaja kuiskaten.
- Lampinen on vielä 90-luvun lamasta järkyttynyt eikä hän muutenkaan ole lujahermoisimpia.
- En mie tarvihe hyvvää. Lakkautuspalkkojen laskijan mie. Tule, kuule! Mie oon huumorimiehii. Miun kansai on nii lustii jot hitto. Ota irtisanomisplankettei nii paljo ko vaan saat kulkemaan.

He lähtivät. Yhtäkkiä Rokka pysähtyi ja nosti kätensä merkiksi. Lampisen kurkkuun nousi pala, kun hän näki mikä Rokan pysähtymisen oli aiheuttanut. Edessä oli suuri sisällöntuottoyhtiö ja siellä nosti kuukausipalkkaa joutilaanoloisia miehiä kymmenkaupalla.

- Ei me voida mitään, sanoi Lampinen ääni vavisten.
- Mist sie sen ieltäkäsi tiijät? Ai perkele, mikä juon. Hyö kuuliit mein visiointipulinat siel sijoittajaseminaaris ja panniitkii porukan määrän kasvu-ural. Mikä perkeleen vaisto se miul on. Mie koko ajan tunsin jottäs ei oo kaik sellaista milt se näyttää.

Tappiot kasvoivat hitaasti mutta varmasti. Kulunseurantaa ei ollut, vaikka menot parhaillaan ylittivät moninkertaisesti tuotot.

Rokka ja Lampinen sujauttivat itsensä maisemakonttoriin sisälle ja koko ajan Rokka kuiskaili neuvojaan:
- Täs on tyhjät irtisanomislomakkeet. Sikäl ko mie täytän ne, sikäl sie arkistoit ne. Mut pane ain täysinäine täysinäisii läjjään etteivät sekahu. Oo ihan rauhallinen. Nii miekiin oon. Meil ei täs oo hättää. Nuohaa ne koht ovat kovil eikä myö.
- Esimies ensi. Millo häne pääsä varjo sattuu tuon ilmase cola-automaatin kohal,ni sillo hänel tullookii eropassit. Nii mie oon päättänt hänen kohastaa. Ja sitämukkaa rupiaat saamaa muutkin potkui.
- Katso mite hyö laiskottelee! Ai työ perkeleet! Työ ette tiijä mikä uottaa. Jos työ ootte aikont työttömyskassaa liittyä, niin nyt pitää kiirettä.

Konttorissa vetelehtivän esimiehen pitkä varjo läheni cola-automaattia. Hän ei koskaan oikein tajunnut, mitä tapahtui. Hän näki vain pimeän toimistonnurkan ja oman varjonsa, jonka pää juuri sattui cola-automaatin kohdalle. Ehkä hänen silmänsä näkivät irtisanomisilmoituksen välähtävän eteensä, mutta sen merkitys jäi vielä tajuamatta.

Kuului huutoja ja joitakin umpimähkään tehtyjä yrityksiä näytellä ahkeraa. Mutta kaiken yli tikkasivat Rokan irtisanomisilmoitukset. Rokka antoi potkuja kylmän harkiten.

Jotkut syöksähtelivät juosten pakoon. Toiset koettivat ryömiä atk-pöytien taakse piiloon.

Erotettuaan paikallisjohdon aloitti Rokka suoritusportaasta. Määräaikaiset hän erotti ensin. Virkaiältään vanhin mies oli aina vuorossa, ja kun tilanne salli, erotti Rokka tuotantotiimin kerrallaan.

Pihalta kuului pääkonttorin limusiinin ääni. Johtokunnan puheenjohtaja saapui paikalle esikuntansa kanssa.

- Mikä tilanne?
- Eihä se nyt ennää oo paljo minkäänlaine, Rokka vastasi.
- Yksinkö te irtisanoitte?
- No niihä sitä saa sannoo. Katsoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet palkkaama turhaa väkkee, niin sie saat palkata ain lissää. Kyl hää tulloo töihi, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt samas väkimääräs etkä rekrytoi hitolkaa, nii minkä hää tekköö? Se on tään kulunhallinnan ratekia.

Mielenrauhaa

Seuraamalla lehdestä lukemani artikkelin neuvoa löysin vihdoin sisäisen mielenrauhani. Lehdessä luki: "Sisäisen mielenrauhan löytääkseen ihmisen on saatettava päätökseen kaikki keskeneräinen, jonka hän on aloittanut."

Katsoin ympärilleni nähdäkseni kaikki jutut, jotka olin aloittanut, mutta joita en ollut vienyt loppuun asti. Päätin tehdä asialle jotain.

Olen tänään vihdoin saanut tyhjennetyksi ginipullon, puolikkaana lojuneen punaviinipullon, vodkapullon, Dexitit, ison laatikollisen suklaata ja six-packillisen olutta. Teillä ei ole pienintä aavistustakaan siitä, kuinka hyvältä minusta nyt tuntuu!!!

Kesävosu

Tervehdys kaikki vielä vapaalla olevat... ja varatutkin....

Veljet, elämme vaarallisia aikoja. Juhannus, kesäloma, terassikausi, napapaidat, shortsit, bikinit, uimarannan paljaat rinnat. Mies ei tiedä mihin katsoisi. On erittäin suuri vaara ottaa kesävosu. Älä kuitenkaan tee sitä!

Ensin täytyy tehdä selvä selko siitä, mikä on kesävosu. Se on sellainen, joka ei lähde aamulla pois. "Hoito" on sellainen, joka lähtee. "Soitellaan tai näkyillään" eikä tarvitse alkaa sen kanssa sitten sen kummempiin liikkeisiin.

Kesävosu, se asettuu taloksi. ennen kuin huomaatkaan, se on vähän kerrassaan siirrellyt vaatteitaan asuntoosi. Se sanoo kovalla äänellä ystävättäriensä kuullen, että ai niin, mun toiset kengät on sun luona. Perkele, ei mene kuin viikko, niin se alkaa puhua asunnostasi muodossa "meillä". "Meillä laitetaan tänään kai pastaa?" se lirkuttaa viinakaupassa. Kyllä se hävettää, kun jätkät teiltä töistä ovat siinä justiinsa hakemassa pohjia ja menossa illalla kaatamaan. Voit olla varma, että ne loman jälkeen kahvihuoneessa matkivat kesävosua ja muistuttavat siitä pastasta.

Ennen kuin huomaatkaan, sinut on salakavalasti esitelty suvulle. Erkki-eno,toivoton kusipää, alkaa hypätä teillä jorisemassa, sen Ladaa pitäisi hitsata. Kesävosun äiti, kantavosu, tulee yhtenä päivänä sinun asuntoosi,haukkuu verhot, marmattaa maton pesusta, kurkkii kaappeihin ja puhuu tyttärensä kanssa sinusta kuin ääliöstä: - Se pitää saada laittamaan täällä paikat kuntoon.

Heinäkuussa viimeistään kesävosu alkaa lukea lehdestä ääneen eläinsuojeluihmisten kesäkissan ottamisesta varoittavia tekstejä. Se kysyy, että eihän hän vain ole kesäkissa. Alkaa kysellä rakkaudentunnustuksia. Niin on läpeensä juoni kesävosu, että avaa sinulle olutpullon ja muistuttaa että telkkarista tulee matsi. Saattaa malliksi neuloa lapaset, jos ei ole niin härski että virkkaa potkuhousut. Yhtenä päivänä kun tulet asioilta, niin asunnossa tuoksuu juuri leivottu pulla.

Mikä on kaiken tämän kesävosun toiminnan perimmäinen tarkoitus? Päästä naimisiin, saada satuhäät, päästä emännäksi. Sinä päivänä, kun palataan häämatkalta se lakkaa meikkaamisen ja itsensä laittamisen. Mitäs väliä, kun olet koukussa. Se antaa säärikarvojen kasvaa, Vermossa näkee siistimpiä hevosen jalkoja. Ei enää pastasta lirkuteta, se on mikropitsa tai ei mitään.

Ei mene kauan, kun olette muka yhdessä tulleet siihen tulokseen, että sinun kunnollesi tekee hyvää ajaa polkupyörällä. Se vie autosi! Kun sinä veivaat fillarilla kaatosateessa töihin, se lähtee äitinsä ja Irma-tätinsä kanssa Ikeaan. Se ajaa erikoisvanteesi tohjoksi jalkakäytävän reunoihin, Irma-tädin sateenvarjon piikki tekee oviverhoiluun ikävän jäljen. Auton CD-boksi täytetään Jari Sillanpäällä ja lavatanssiyhtyeiden toisistaan erottumattomilla jollotuksilla. Joudut käymään kavereiden luona kuullaksesi rokkia.

Kesävosu, taloksi asetuttuaan, tuulipukuistuu pikavauhtia. Yves Rocher alkaa kirjoitella teille tiheään. Aina on Hobby Hallin osamaksuja peukalohangallinen. Elloksen paketteja saat hakea kerran viikossa.

Kesävosun lumoissa ei tule heti sellainenkaan asia mieleen kuin joulu. Jouluna se sitten kirkastuu. Ajattele tätä nyt kesällä. Sinä et enää jouluisin käy pokaamassa Hesasta lomille tulevia kotikaupungin tyttöjä. Ei, koko kesävosun suku syö teillä, sinun pussin päälle, koko joulun. Erkki-eno imuroi viinat, niiden puoliverinen koira kaataa kuusen ja hotkii kinkun, kantavosu antaa sinulle Mennen-pakkauksen ja Karjala-aiheisen kaulahuivin ja Lähikauppa Sorjosen mainospipon. Se vahtii koko talven, että käytät niitä.

Olet mennyttä kalua!

Mistäkö sain rahaa tänään?

Ai mistäkö? Olipa harvinaisen hyvä kysymys. Tänään sain rahaa siitä että kaivoin auki hautaa.

Tosin en kovin syvälle.

Piti poistaa jonkun juppisuvun haudalta vanha sammaloitunut nurmikko ja korvata se pränikällä rullanurmella. Hauta sijaitsi jossakin Kauniaisten hevonkuusessa kunnallisella hautausmaalla, jossa yli puolet 'asukkaista' ei näyttänyt olevan kristittyjä. No duh, tietenkin, muutenhan se olisi seurakunnan hautausmaa.

Idylli oli täydellinen, kirkas kesäpäivä, ränsistynyt miljöö, sammaloitunut kiviaita ja korkeita ikihonkia jotka varjostivat aluetta sieltä sun täältä. Söpöt teinitytöt hoitivat hautoja, näitten esimies eli piippua poltteleva ylipainoinen keski-ikäinen mies tuli juttelemaan yhdentekeviä kun revin nurmikkoa maasta, juttelin takaisin.

Haudassa oleva nimi oli saksalainen: 'Wulff'. Eli siis joitakin maahanmuuttajia. Mahdollisesti. Kaksi lepäävää ihmistä olivat syntyneet toissavuosisadan jälkipuoliskolla ja kuolleet viime vuosisadan keskikohdan jälkeen. Erityisesti pisti silmään pieni merkintä vasemmalla, alle vuoden, kesästä kesään elänyt vauva, Diane (tai Diana, evt) Wulff komeili nimenä.

Ihan kuin kaikki nämä merkit eivät olisi olleet tarpeeksi, huomasin yhtäkkiä pistelyä käsivarressani. Repiessäni ruohomättäitä irti kusiainen oli kiivennyt ylös hanskaa ja pureskeli nyt paljasta ihoani, hätistin sen pois vain huomatakseni, että niitä oli yhtäkkiä kaikkialla. Olisin voinut vannoa että en äsken nähnyt ainuttakaan, ja yhtäkkiä koko maa kuhisi muurahaisia. Hosuin ne pois vaatteiltani tappamatta yhtä ainutta ja jatkoin töitäni.

Kyllä, tässä vaiheessa tajusin mistä oli kyse, ja aloin odottaa. Jossakin vaiheessa sen täytyisi tapahtua.

Yksi söpöistä teinitytöistä käveli ohitseni, huusin tätä ja kun naisenalku kääntyi, ajattelin hetken ehdottaa seksiä varjossa kiviaitaa vasten, mutta olinkin sekunnin murto-osan hiljaa ja pyysin lainaksi kottikärryjä. Se olisi kuitenkin sanonut ei. Tyttö neuvoi, ja kävin kääntymässä hautausmaan varastossa.

Jossakin vaiheessa päivää vääntäydyin pois noutamaan nurmea Espoonlahdesta, olin kovin pettynyt koska odotustani ei ollut palkittu, mutta ajattelin että kyllä tässä vielä ehtii. Palasin syötyäni työpaikalla ja haettuani tarvikkeet.

Vanha mies tuli juttelemaan lisää, poltteli piippua ja näytti noin yleisesti siltä kuin ei olisi kiirettä minnekään. Leikkelin tilkut kattamaan koko haudan, mutta aika alkoi käydä vähiin. Homma olisi pian valmis, mutten vieläkään nähnyt ketään.

Tyttö tuli hakemaan kottikärryt pois ja lopetti työntekonsa, sain hieman myöhemmin homman valmiiksi ja katselin ympärilleni. Ei vieläkään. Yritin vielä epätoivoisesti pitkittää tilannetta, ja kastelin haudan (ihan kuin se minulle kuuluisi). Silti kaikkialla oli hiljaista, vain muutama ihminen kulki ohi.

Tässä vaiheessa luovutin totaalisesti, mutta en tajua mikä saattoi mennä pieleen. Idylli oli täydellinen, miljöö oli täydellinen. Erityisesti alle vuodenikäinen lapsikin oli selvä merkki. Silti, silti yksikään nuori vapaa-ajallaan kirjaa kirjoittava reportteri (farkkuihin ja likaiseen teepaitaan pukeutuva sotkuhiuksinen tyyppi tai nuori ja säntillisen näköinen silmälasipäinen nainen) ei ollut tullut kysymään aluetta piinanneista murhista ja vanhan suvun mystisistä salaisuuksista. Olin jo mielessäni miettinyt mitä uskomattomampia tarinoita, joita olisin voinut tunkea tämän kurkusta alas - kaikki turhaan.

Ajoin auton portin ulkopuolelle, ja jätin sen käymään kävellen takaisipäin. Saavuttuani portille huusin kurkkuni pohjalta: "Mikä vittu teissä on vikana ihmiset!". Hautausmaalla ollut vanha mummo katsoi minua epäuskoisesti. Piti varmaan hulluna, eikö se nähnyt mitään vikaa?

Juoksin takaisin autoon ja kaasutin pois. Lujaa.

Aina ei saa mitä toivoo

Kantsii olla tarkkana toivomusten suhteen! Tulipa kerran yhteen kapakkaan mies ja strutsi, jonka talutushihnassa oli kissa. Kaiken nähnyt baarimikko ei hätkähtänyt, vaan kysyi mitä outo seurue haluaisi. "Olut minulle", vastasi mies. "Minulle olutta myös" sanoi strutsi, kissa vastasi äkäisellä äänellä, "mulle tupla viski!". Se tekee sitten 97,5 mk, sanoi baarimikko. Mies pisti käden taskuunsa ja antoi tasarahan. Seurue joi ja lähti pois, kissa tosin kiukutteli kun ei saanut enempää ja haastoi riitaa. Seuraavan viikon ajan tämä sama toistui joka päivä, ja mitä tahansa tilattiin, mies pisti käden taskuunsa ja maksoi aina tasarahalla. Pois lähtiessä kissa haastoi riitaa ja kinusi lisää, joka kerta.

Viikon kuluttua baarimikko ei enää voinut hillitä uteliaisuuttaan, vaan kysyi mieheltä. "Miten voi olla mahdollista että maksat aina tasarahalla, tilasitte sitten mitä vain?" No mies kertoi että kuukausi sitten hän oli törmännyt hyvään haltijaan, joka oli luvannut toteuttaa miehen kaksi toivomusta. Pitkän harkinnan jälkeen mies oli mielestään keksinyt parhaat ja oli esittänyt toiveensa: "Haluan sellaisen taskun, että ostanpa mitä vaan, niin sieltä löytyy siihen aina tasaraha". Toive toteutui. Baarimikko miestä kehumaan: "Loistava toivomus, näin ei sulta rahat lopu ikinä. Mutta entäs tuo strutsi ja kissa?" "No siinä meni metsään", sanoi mies. "Toinen toivomukseni oli näet pitkäsäärinen tipu, jolla on tiukka mirri!"

Auton merkillä on väliä!

Kaksi naista lähti autolla (Saabilla) sieneen ja sopivat siinä matkan aikana että jos eksyvät toisistaan, niin toinen menee autolle ja huutaa sieltä. Toinen sitten ymmärtää tulla huudon suuntaan.

No, eksyiväthän ne tietysti ja toinen teki kuten oli sovittu.

Myöhemmin oikeudessa syytettiin erästä miestä väkisinmakaamisesta. Tuomarille mies selitti mitä oli tapahtunut: Kävelin metsässä kun siellä nainen kailotti helvetin kovaa:" Tuu, Saapil lua, saapil lua "!

Suomen rikoslaki 5:14:8 Naiselle kahdeksan päiväsakkoa, yllyttämisestä.

Oikeat sanat

Lasse heräsi lauantaiaamuna kauheassa kankkusessa kotonaan. Hän avasi väkisin silmänsä ja ensimmäinen asia minkä hän näki oli pari Buranaa ja lasi vettä yöpöydällä. Hän nousee istumaan ja huomaa että hänen vaatteensa ovat tuolin päällä siististi laskostettuna ja aivan puhtaina.

Katseltuaan ympärilleen hän huomaa, että koko huone on tahrattoman puhdas. Ottaessaan Buranat ja siemaistessaan vettä niiden päälle hän huomaa paperilapun yöpöydällä. Siinä lukee: "Rakas, aamiainen on uunissa, lähdin ajoissa tekemään ostoksia."

Lasse menee keittiöön huomaten, että koko asunto on täysin järjestyksessä ja kiiltävän siisti. Keittiössä hänen poikansa istuu pöydän ääressä, ja toden totta, uunissa on lämmin aamiainen odottamassa.

Lasse kysyy, "Poikani, mitä tapahtui viime yönä?" Poika vastaa, "No sä tulit siinä kolmen jälkeen yöllä himaan, ympäripäissäs etkä sä oikein edes tiennyt missä sä olit. Sä rikoit pari tuolia ja oksentelit pitkin eteistä ja olohuonetta ja sait mustan silmän kun kävelit päin makuuhuoneen ovea."

"No, miksi täällä on sitten niin puhdasta ja aamiainenkin odottamassa minua?" Lasse kysyi hämmentyneenä.

"Ai se!" poika vastasi, "Mutsi raahas sut sit vihdoin sänkyyn ja rupes riisumaan sua, niin sä sanoit sille: 'Sori nainen, älä yritä mitään, mä oon naimisissa.'"

Helikopteri

Helikopteriin tuli elektroninen häiriö kesken lennon Helsingin kaupungin yllä.

Vika sammutti kaikki navigointi- ja kommunikointijärjestelmät. Koska oli pilvinen ja sumuinen päivä ei pilotti tiennyt helikopterin sijaintia. Yhtäkkiä hän huomasi korkean talon pilvien lomasta ja sen katolla ihmisiä. Pilotti kirjoitti pikaisesti isoilla kirjaimilla paperille kysymyksen: "MISSÄ MINÄ OLEN?" ja heilutti sitä katolla oleville ihmisille. Pian nämä huomasivatkin pilotin lapun ja alkoivat kirjoittaa vastausta: "OLET HELIKOPTERISSA".

Pilotti hymyili, heilutti kättään ihmisille katolla, otti kartan ja tarkasti suunnan lentokentälle. Hän laskeutui Malmin kentälle ja kun lennonjohdon tornista kysyttiin, että miten ihmeessä tiesit oikean sijaintisi, pilotti vastasi siihen: "Tiesin, että sen oli pakko olla Nokian rakennus, koska heidän vastauksensa oli teknisesti oikein, mutta en tehnyt sillä paskaakaan!"

<< Previous 1 2 3 4 5 Next >>