Pappi ajoi autoa ja huomasi nunnan tienvarressa. Hän pysähtyi ja tarjosi nunnalle kyytiä. Nunna suostui ja astui sisään. Nunna risti jalkansa, pakottaen kaavun aukeamaan siten, että hänen kauniit säärensä paljastuivat.
Pappi vilkaisi ja ajoi melkein kolarin. Saatuaan auton hallintaansa pappi laittoi kätensä vaivihkaa nunnan reidelle. Nunna katsoi häntä ja sanoi välittömäsi: "Isä, muistathan Psalmin 129?"
Pappi punastui, pyyteli nöyrästi anteeksi ja pakotti itsensä ottamaan käden pois reideltä. Hän ei kuitenkaan kyennyt siirtämään katsettaan kauniista sääristä. Vaihtaessaan vaihteita, hän antoi kätensä liukua nunnan reidelle uudelleen. Nunna toisti: "Isä, muista Psalmi 129". Jälleen pappi pyyteli anteeksi: "Anteeksi sisko, mutta liha on heikko".
Saavuttuaan luostariin, nunna astui ulos, katsoi pappia merkitsevästi ja poistui. Kun pappi sitten saapui kirkolle, hän kiirehti hakemaan raamattua ja katsoi Psalmin 129. Siinä luki: "Kulje eteenpäin ja etsi, ylempää, löydät autuuden."
Tarinan opetus: Hallitse aina työsi hyvin tai voit menettää suuren mahdollisuuden.