Kirje kotiin armeijasta

KIRJE ITÄ-HELSINKILÄISELTÄ LÄHIÖNUORELTA JOKA MENI RANNIKKOJÄÄKÄREIHIN

Moi mutsi (ja faijakin, linnassa)

Mä oon ihan jees täällä. Othan säkin. Kerro broideille et kyl tää inttielämä aina vitun Mäkkärin duunin voittaa. Sano niille että kannattaa liittyy nopeesti enneku kaikki hyvät mestat on viety. Mä olin aluks vähän uunona ku aamulla piti herää jo kuudelta. Siis siihen aikaahan mennäänä vasta goisiin, yleensä. Kai siihen tottuu.

Aamut on muuten tosi iisejä: ei hörhöjä sohvilla, ruokaa saa tarpeex, ei hirveetä hengarii ja suihkussa on lämmintä vodaa. Ruoka on muute vähä outoo: ei tosiaankaan mitään Big Macei ja kunno ranskalaisii ja sheikkii ja suklaata ja batteryy. Ranskalaisetkin on jotenki oudossa ruskeessa kuoressa joka pitää ottaa vex. Maistu ihan skeidalle jos ei kuori.

Sit me käydään jossain marsseilla joiden pitäis olla tosi kovii. Vittu nää oo ikinä juossu kytät perässä talvella steissiltä itikseen aamulla hirveessä liimassa ku bussikuski vittuili ja piti vetää näköö.

Kessu on vähä niinku ope: vittuilee ja nalkuttaa koko vitun ajan. Kapteeni on vähän niinku opo, yhtä ääliö. Sit o joitai majurei ja everstei jotka on kai niinku reksejä. Ei niitäkään paljo näy. Tää kerro broideille, ne kuolee: mä saan mitaleita ampumisesta. Emmä tiiä mix. Maalitaulut on ihan äijän nenän kokosii eikä ne ees liiku. Eikä ammu takasi niinku Mogadishun somalit Vuosaaressa. Makaat vaan relana ja ammut vaan. Ei ees tartte pöllii rautaa ja ammuksii, ne ihan oikeesti antaa ne sulle. Voiksä uskoo?

Si meill on jotain lähitaisteluharjotteluu. Saa vähä painii landepaukkujen kaa. Mun pitää kyllä olla tosi varovainen ku ne menee rikki jos mä vähä innostun. Tosi paljo iisimpää ku Itiksen kyttien kaa. Mä oon komppanian toiseks paras. Paras o se Sergei Mellunkylästä. Mut mä oonki vaa 155 pitkä ja painan 50 kiloo. Sergei o 190 ja painaa 120 kiloo ilman liimoja.

Kerro broideille et jos ne haluu ottaa vähä aikaa iisisti ni tää o se mesta. Sano et pitää kiirettä enne ku muut keksii.

Tyttäresi,
Janina