Lasse heräsi lauantaiaamuna kauheassa kankkusessa kotonaan. Hän avasi väkisin silmänsä ja ensimmäinen asia minkä hän näki oli pari Buranaa ja lasi vettä yöpöydällä. Hän nousee istumaan ja huomaa että hänen vaatteensa ovat tuolin päällä siististi laskostettuna ja aivan puhtaina.
Katseltuaan ympärilleen hän huomaa, että koko huone on tahrattoman puhdas. Ottaessaan Buranat ja siemaistessaan vettä niiden päälle hän huomaa paperilapun yöpöydällä. Siinä lukee: "Rakas, aamiainen on uunissa, lähdin ajoissa tekemään ostoksia."
Lasse menee keittiöön huomaten, että koko asunto on täysin järjestyksessä ja kiiltävän siisti. Keittiössä hänen poikansa istuu pöydän ääressä, ja toden totta, uunissa on lämmin aamiainen odottamassa.
Lasse kysyy, "Poikani, mitä tapahtui viime yönä?" Poika vastaa, "No sä tulit siinä kolmen jälkeen yöllä himaan, ympäripäissäs etkä sä oikein edes tiennyt missä sä olit. Sä rikoit pari tuolia ja oksentelit pitkin eteistä ja olohuonetta ja sait mustan silmän kun kävelit päin makuuhuoneen ovea."
"No, miksi täällä on sitten niin puhdasta ja aamiainenkin odottamassa minua?" Lasse kysyi hämmentyneenä.
"Ai se!" poika vastasi, "Mutsi raahas sut sit vihdoin sänkyyn ja rupes riisumaan sua, niin sä sanoit sille: 'Sori nainen, älä yritä mitään, mä oon naimisissa.'"