Parempi olla selitykset valmiina, onhan pikkujoulut jo ovella...
Ai, minä vai? Ettäkö missä olen ollut? Firman pikkujouluissa tietysti, kyllähän sä sen tiesit! Menihän se vähän pitkäksi, sori, mutta oli siinä ihan silkaa epäonneakin mukana. Mä olin kato lähdössä kotiin jo silloin ekana iltana melkein heti, kun kehtasi, oli syöty ja pomo oli puhunut ja porukka alkoi tulla juovuksiin. No joo, otinhan minäkin ne pakolliset ruokajuomat, viininlitkua ja vähän konjamiinia. Aika tylsää, samat naamat joka päivä töissäkin...
Sen verran siinä oli kumminkin hulinaa, että erehdyin vessan ovesta. Joku siivouskomero se kai oli, en minä niin tarkkaan katsonut. Tein ne tavalliset ja rupesin kampaamaan, etten tukka silmillä kotiin tulisi. Vaan peilistäpä ei näkynyt mitään, siellä ei nääs ollut valoja. Päättelin tietysti, että kai minä olin jo mennyt kotiin, kun ei peilistä näy. Vasta seuraavalla vessareissulla osuin oikeasta ovesta ja huomasin, että täällähän sitä vielä ollaan.
Arvaat kai, että hätä tuli. Äkkiä kotiin! Sen verran oli kuitenkin päässyt aikaa vierähtämään, että viimeinen hissi oli jo mennyt, ja me oltiin sentään kymmenennessä kerroksessa. Oli siellä muitakin hajamielisiä, oli pakko olla aamuun asti. Kun lopulta pääsin ulos, oli ihan jumalaton myrsky, muistat varmaan. Siinä kun otti askeleen eteenpäin, niin myrsky puhalsi kaksi askelta takaisin. Ei auttanut mikään, pakilla oli peräydyttävä alakerran baariin. Vasta iltapäivällä uskallettiin uudestaan ulos. Oli se vaan niin kamala myrsky. No, minä tietysti taksiin, että nyt renkaat soikeina kotio. Osuttiin tietysti keskelle ruuhkaa. Oli menossa ne EU-mielenosoitukset ja taksi jäi jumiin kurdien ja maajussien väliin. Ei ollut mitään asiaa muualle, kuin porukan mukana sinne, minne ne meni, Messukeskukseen siis. Sieltäkään ei päässyt ulos, vaan piti kuunnella niitä EU-jorinoita. Et sattunut TV:stä näkemään? Minä siellä vilkuttelin ja tekstasin kyltin, jossa luki "TULOSSA OLLAAN!"
Oletkos muuten huomannut kuinka saman näköisiä nämä talot täällä on? Minä huomasin sen illalla, kun pylörähdin taksilla pihaan. Sieltä rupesi tulemaan jumalaton doopermanni vai mikä lienee ollut. En minä siinä hädissäni muistanut, että eihän meillä ole koiraa, vaan lähdin sitä kusettamaan tuohon puistoon. Huono onni sinänsä, että oli pakastanut. Se koira-raukka jäätyi takakoivestaan kiinni siihen sähkötolppaan. Piti kutsua palokunta hätiin ja viedä otus eläinlääkärille ja sitten takaisin kotiin. Isäntäväki oli onnessaan, kun sai koiransa takaisin, etten raaskinut sieltä heti lähteä. Koirista puhuttiin etupäässä.