Vaimo paista miähelles kanammuni aamiaiseks.
Yhtäkki miäs ilmesty naise seljän taa ja sano:
- Varovaste, VAROVASTE, lait lissä rasva! Sää paista liija mont kerrallas. LIIJAN MONT! käännä niit! KÄÄNNÄ NIIT! No nyy, huh!
Lait nyy lissä rasva. Voi herrajumalasenttä. Minne sää nyy saas tila rasval, kato nyy, nee tarttuvak kiin! Varovaste!
Varovaste nyy! Sää et ikän kuuntel ku mää laita ruakka! ET IKINÄ! Käännä ne nyy. NOPPIASTE! OLEKS SÄÄ HULLU? Varo nyy vähä! VARO! Eiiih, älä unhot suala. Laita sualaa niil, SUALAAA!
Vaimo tuijotta miästäs:
- Mikä ihme sua oikke vaiva? Luuleksää ettem mää ossa muutama kanammuna paista?
Miäs vasta rauhallisest:
- Mää halusi vaa näyttä, milt tunttu, ku mää aja autoo.