Niin on Lada meitä rakastanut, että puhkaisi ainoan ehjän renkaansa, jottei yksikään, joka Ladalla ajaisi, hermostuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen hermoromahdus.
Minä uskon Ladaan, autoon nelioviseen, tuskan ja kiroamisen syyhyn. Ja Lada Samaraan, Ladan ainoaan kopioon, meidän autoomme. Joka ideoitiin Venäjällä, syntyi ladatehtaasta, kärsi Mitchubishin aikana, renkaat tyhjennettiin, sammui, ja työnnettiin, liukui alas mäkeä, nousi maanantaina kuopasta, ajoi ylös mäkeä (!), on parkkeerattuna Ladan, auton kaikkiosaavan oikealle puolelle, ja on sieltä tuleva huoltoon maahantuojalle.
Ja pyhään bensiiniin, Ladan polttoaineeseen, 92 oktaaniseen, pakoputken irtoamiseen, ojaan ajoon sekä iankaikkiseen tuskailuun.
Krastikaamme kätemme ja rakoilkaamme yhdessä.
Lada meidän, joka olet parkkipaikalla. Pyhitetty olkoon sinun starttivikasi, tulkoon sinun sytytystulppasi niin maantiellä kuin keskellä kaupunkia. Anna meidän tänä päivänä kävellä meidän jokapäiväinen työmatkamme. Äläkä anna itsesi sammua ylämäkeen, sillä sinun on irtonainen ohjauspyörä, törröttävät penkinjouset sekä römpsöttävä pakoputki. Aamen.