Aikoinaan eleli jossai huitsin nevadas sellanen kunkkuperhe, mutsi, fatsi ja niiden kersa. Kersa oli gimma ja sen nimi oli Snögeli. Nimi oli tullu siit, ku sen mutsi oli joskus ennen giltsin syntymää duunannu vahingos snadin ventin handuunsa mist oli tippunu vähä bludee snögelle. Mutsi oli kelannu, et koska punanen blude oli nii sairaan snygii valkost snögee vasten, ni jos se sais kersan, tän iho ois valkonen ku snöge, fleda musta ku noki ja huulet punaset ku blude. Sit viel, jos se ois friidu, sen nimeks tulis Snögeli.
Snögeli oli aika skidi viel, ku mutsi sit delas ja faija, joka oli kunkku siin maas, hommas ittelleen uuden akan. Vosu oli iha siisti daami, mut ehkä vähä sellanen leso tyyppi. Sil oli siisti taikapeili, mille se joka aamu heitti:
"Bamlaa mulle nasta peili, kerro mis on snygein leidi."
Peilin ei tarvinnu fuulaa, ku se vastas:
"Siihä se tsittaa, tosi iisi hittaa."
Uus kuningatar diggas tätä vastaust ja kaikki jutut meni iha putkeen. Snögeli kuitenki kasvo päivä päivält bulimmaks ja snygimmäks ja seittemäntoistvuotiaana se oli ainaki yhtä söde ku kesäpäivä tai vaik joku malli. Se oli kauniimpi ku sen mutsipuoli, mikä taas meinas sitä, et koht kuningatar ei enää diggais pätkääkää taikapeilin vastaust. Yhtenä aamuna se sit meni taas peilin luo ja sano:
"Bamlaa mulle nasta peili, kerro mis on snygein leidi."
Mut täl kertaa ääni oliki muuttunu kellos ja peili sano:
"Kuule friidu, sori vaa, ei oo Snögelii kauniimpaa."
Kuningatar sai aivan sikamaisen raivarin ja sil meni iha herneet nenää, ku sai kuulla tommost läppää. Ämmä rupes vihaan Snögelii iha simona ja se päättiki, et pikkugiltsin ei tarttis enää elää. Mestoille käskettii metskaaja, jonka duuni ois viedä Snögeli skutsiin ja ottaa silt nirri veks. Todisteeks sen pitäis kärrää misukan pumppu mutsipuolelle. Metskaaja roudas tytsyn sikasyvälle skuttaan, mut just ku se aiko teilaa daamin, ni täähä alko anella armoo. Snögeli lupas pysyy pois himast jos vaa sais elää. Metskaaja tsiigaili snygii giltsii ja vaik jätkä oliki aika karski karju, ni se kuitenki helty ja päästi Snögelin menee. Todisteeks gimman kuolemast se vei jonku elukan sydämen kuningattarelle ja fuulaus meni läpi ku feikkifyrkka.
Snögeli ei ollu paljoo skutas hengaillu ja se oliki aika hukas ku alko jo tulla pimeetki. Se rupes skagaa kaikkee iha sairaasti ja kelas iha ihme jutskii. Mimmi lähti paniikis juoksee ja se springas nii kauan ku vaa jakso. Yhtäkkii skutsin pimeydest näky skidi möksä, minkä pihal loju kaikkee roinaa. Snögeli meni kämppää inee.
Möksäs oli kaikki tosi snadii, mut kuitenki mestat oli siistis kondikses. Keskel luukkuu oli skäfä safkapöytä, joka oli katettu seittemälle skruudaajalle valmiiks. Snögeli maisto jokaiselt lautaselt biitin ja tempas kaikist vinkkulaseist siivut. Lopult se halus mennä goisaan. Kämpäst löyty seittemän erikokost bunkkaa: eka oli liian snadi, vika taas liian kova, mut keskimmäinen oli just passeli. Siihen uupunu mimmi kävi ja sammu saman tien.
Ei kulunu kovin kauan ku kämpän isännät tuli himaan. Siin oli seittemän snadii starbuu ja ne huomas heti, et luukus oli käyny joku. "Kuka on skruudannu mun lautaselt," huus eka, jota sanottiin aiheest Räkänokaks. Viisain ja jengin pomo, lemppariltaan Älykkö kelas: "Kuka on tsittaillu mun tuolil?" "Joku on snutassu biitin mun leiväst", heitti kolmas, ketä sanottii Löysäks, ku se oli nii laiska. Neljäs funtsi: "Kuka on kajonnu mun saldeen?" Se oli Myrtsi, aika äkänen jätkä. "Tsiigatkaa, joku on skulannu mun haarukkaa!" huus viides, Onsku, joka oli aina onnessaan. "Ja joku mun kniivaa!" sano kääpiöist vahvin, Haba. Seittemäs snadi starbu, ketä sanottii Skäfäks, ku se oli jätkist skidein, hiffas: "Mun vinkust on vedetty hömpsyt!" Starbut tsiigaili ympäri kämppää ja yks niist huomas jotai spesuu: "Mun bunkas on tsittailtu!" Muut tuli siihe kans kyylään ja ne huomas, et niidenki bunkat oli jotenkin sekaisin. Mut vikana makkariin tullu äijä tsiigas omaa bunkkaansa ihan monttu auki. Siin goisas äksänä joku giltsi. Ja viel sairaan snygi vosu. Kaikki seittemän snadii starbuu oli pihal ku lumiukot, mut samal kuitenki iha onskuina. Ne päätti, et bööna sais goisaa aamuun asti, millon ne sais tietää mis täs hommas oikee mennää...
Loput voipi kaivaa kirjasta...